Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

Kumppani? | Pentuja?

Ohjeet

Tekeminen: Ilman merkkejä

Puhe: "-merkkien väliin

Ajatukset: Ilman merkkejä

Off-game: //-merkkien väliin

Nimi -kohtaan laita kissasi nimi ja klaani. Esim. Kultatassu, Perhosklaani.

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Rastastassu, Perhosklaani

29.05.2016 11:23
"Pois tieltä!" Sihahdin Nuolitassulle, joka suki turkkiaan tasaisin vedoin oppilaiden pesän edustalla.
Olin huonolla tuulella, sillä mestarini oli käskenyt minua pysymään tämän päivän ajan leirissä auttamassa soturien pesän kunnostuksessa.
Viime yönä riehunut myrsky oli pudottanut soturien pesän yllä olevasta puusta oksan, joka oli rysähtänyt soturien pesän katon läpi ja nyt katossa oli kissan mentävä reikä.
"Korjaisivat itse pesänsä." Jupisin tassutellessani kohti oksia ja lehtiä, joita oli kasattu korjaus tarpeiksi keskelle leiriä.
Nappasin leukoihini oksan ja raahasin sen leirin poikki soturien pesälle.
*mäkin päivä menee hukkaan. Olisin voinut harjoitella, mutta joudunkin korjaamaan niin henojen ja mahtavien soturien pesää, jotka itse ovat liian hienoja sellaiseen hommaan. Hehän voisivat katkaista kyntensä.* ajattelin kiukkuisena kun nostin oksan Hiutalemyrskylle, joka oli ainoa korjaamiseen vaivautunut soturi.
Naaras nosti tuomani oksan soturien pesän katolle ja kehotti minua hakemaan lisää oksia.
Marssin kiukkuisena kohti oksa pinoa.
*Sitten kun olen päällikkö, niin en joudu ikinä rakentelemaan itseäni huonommile kissoille pesiä.* mietin.

//Hiukan lyhyt...//

Nimi: Nopsapentu, Huurreklaani

06.04.2016 17:14
"Tervehdys Nopsapentu! Minä olen pimeydenmetsän kissa. Minun nimeni on Pimeyskynsi." Huomaan valkoisen kissan, jolla on mustat kynnet.
"Mi-Mistä tiedät ni-Nimeni?" Kysyn änkyttäen.
"Sillä ei nyt ole väliä. Minä tahdon kouluttaa sinut koko metsän parhaimmaksi soturikisi. Oletko valmis koulutukseeni?" Pimeyskynsi kysyy.
"Kyllä. Mikä on Pimeydenmetsä? Onko se samanlainen, kuin Tähtiklaani?" Kysyn innostuneena.
"Tänne tulee kaikki metsän mahtavimmat kissat." Pimeyskynsi naukuu.
"Ai...Tulenko minäkin sitten joskus tänne?" Kysyn.
"Kyllä jos suostut koulutukseeni." Vastaa Pimeyskynsi.
"Tietenkin! Tahdon olla koko metsän paras soturi ikinä!" Naukaisen innoissani siitä, että saisin metsän mahtavimpien kissojen koulutusta.
"Hyvä. Nyt sinun on aika herätä. Ja muista, että et saa kertoa minusta tai sinun salaisesta koulutuksestasi kenellekään!" Kolli sanoo ja katoaa ilmaan ja samassa huomaan, että heräsin ja kaikki olikin vain unta.
*Tuleekohan Pimeyskynsi nyt aina tästä lähtien uniini?* Ajattelen.
"Ai... Sinä oletkin jo hereillä." Täpläpuro naukuu ja nousee istumaan.
*Pitäisikö minun kertoa Pimeyskynnestä emolle? Ei! Pimeyskynsihän kielsi minua nimenomaan kertomasta kenellekään!* Ajattelen.
"Nukuitko sinä hyvin?" Täpläpuro kysyy uteliaana.
"Tietenkin!" Vastaan hätkähtäen.
"Voit mennä nyt yksin hakemaan jotain syötävää minulle. Jos, siis tahdot." Täpläpuro naukuu ja säntään ulos tuoresaaliskasan luo. Valitsen emolle oikein mehevän ja herkullisen näköisen hiiren. Otan hiiren hampaideni väliin ja juoksen takaisin pentutarhaan. Kun pääsen sisään huomaan, että Lumipentu ja Jääpentu ovat jo hereillä.
"Hei Nopsapentu!" Jääpentu huutaa ja siten herättää kaikki loputkin.
"Voitko olla hiljaa Jääpentu? Minä tahtoisin vielä nukkua!" Kumpupentu nurisee, mutta nousee sillä nukkumisesta ei voi enää tulla mitään, koska kaikki muut ovat jo hereillä.

Nimi: Nopsapentu, Huurreklaani

28.03.2016 09:46
"En minä tahdo mennä tuonne! Sillähän on märkää!" Huudan, kun emo työntää minua ulos.
"Jos et nyt mene saat jäädä tänne mädäntymään." Utusiipi maukuu.
"Niin juuri." Oma emoni Täpläpuro maukuu.
"Niin, mutta..." Vastustelen, mutta siitä huolimatta emo työntää minut ulos pentutarhasta.
"Voit leikkiä tuota leikkiä muiden pentujen kanssa!" Emo huutaa vielä. Pentutarha oli aika täynnä koska meitä vähän vanhemmat Kumpupentu ja Liekkipentu ja sitten oli vielä minun sisarukseni Lumipentu, Jääpentu, Liekkipentu ja Tulipentu. Klaanissamme oli siis kaksi Liekkipentua.
"Hei! Saanko minäkin tulla?" Kysyn.
"Tule vain! Voit mennä tuohon Lumipennun viereen." Jääpentu maukuu. Asetun Lumipennun viereen ja äkkiä sammalpallo tupsahtaa jalkojeni juureen.
"Anna se minulle!" Huutaa Tulipentu, mutta heitän sen omalle Kumpupennulle.
"Minä voin heittää sinulle Tulipentu!" Kumpupentu huutaa ja Tulipentu heittää omalle sisarukselleen Liekkipennulle, joka heittää sen Lumipennulle, joka vuorostaan heittää sen toiselle Liekkipennulle. Kuvio jatkui iltaan asti ja silloin me kaikki olemme, niin väsyneitä, että emme jaksa vastustella vaan alamme heti nukkumaan.

Nimi: Lehväpentu-Perhosklaani

26.03.2016 13:28
Lehväpentu katseli uudelleen ympärilleen ja huomasi kauempana jonkun oppilaan palaavan oppilaidenpesälle. Mitään sanomatta naaras lähti kipittämään takaisin kohti oppilaidenpesää, uteliaisuuden vallatessa pennun mielen.
Hän kurkisti uudelleen pesään ja lopulta työntyi kokonaan varjoisaan suojaan, jossa tuoksui vahvasti Perhosklaanin haju. Naaras astui muutaman varovaisen askeleen eteenpäin ja sulki silmänsä jännityksen vallatessa tämän mielen. Hetken kuluttua kun hän oli ottanut jo muutaman askeleen ja kuvitteli itsensä olevan soturioppilas, pentu törmäsi johonkin pehmeään.
Lehväpentu räväytti silmänsä auki ja hypähti pelästyneenä taaksepäin. Varovasti naaras käänsi vihreät silmänsä kohti törmäämänsä oppilaan sinisiin silmiin.
”Lehväpentu!” naaras kuuli tutun, mutta tällä kertaa huolestuneen sekä toruvan äänen takaansa. Hän kääntyi katsomaan hitaasti ja pahoittelevasti veljeään, jonka huolesta liikehtivä häntä ja pelästyksestä pörheä turkki sojotti minne sattuun oppilaidenpesän suulla.
”Anteeksi”, tuo miukaisi painaen katseensa maahan, samalla kun hän yritti pidätellä naurua veljensä ulkonäön takia.
”Sumutassu, pahoittelen tästä siskoni aiheuttamasta häiriöstä”, Mustatassu sanahti ja tassutteli Lehväpennun luokse. Kolli istahti siskonsa vierelle tasoittamaan turkkiaan. ”Niin siis, Sumutassu, tässä on siskoni Lehväpentu. Lehväpentu, tässä on yksi oppilastovereistani, Sumutassu”, Mustatassu naukaisi asettaen häntänsä siististi ympärilleen. Lehväpentu nyökkäsi kunnioittavasti ja otti askeleen lähemmäksi Sumutassu nimistä kissaa.
//Sumu? toosi lyhykäinen tuli.....

Vastaus:

5 kp:ta.

- Servaali

Nimi: Kumpupentu, Huurreklaani

25.03.2016 09:22
Pimeyttä. Kuului kehräystä.
"Hei Utusiipi ja Tuliaskel!" kuului ystävällinen ääni. Kuulin pientä kahinaa.
"Hei Olkiviiksi!" lempeyttä tihkuva kaunis ääni naukui.
"Oletteko vielä päättäneet pennuille nimiä?" ystävällinen ääni kysyi.
"Emme. Minä ehdotin Hiekkapentua ja Punapentua, mutta eihän sellaiset nimet tietenkään käyneet Utusiivelle", pirteä, hiukan möreä, mutta ystävällinen ääni naukaisi, hiukan tyytymättömänä.
"Anteeksi, mutta Punapentu on aivan liian yksinkertainen. Minusta", Utusiipi lisäsi.
"Haluan pennuillemme erikoiset nimet. Ajattele, jos jommasta kummasta tulisi päällikkö! Punatähti, kuulostaako hyvältä sinusta, Tuliaskel?" Utusiipi tuhahti.
"Ne olivat vain ehdotuksia", Tuliaskel huomautti kuivasti.
"Älkää riidelkö! Mitä pentunne sanoisivat jos kuulisivat teidän riitelevän?" Olkiviiksi keskeytti rauhallisesti.
Räväytin silmäni auki. Näin edessäni suuren lumenvalkoisen naaraan, jolla oli mustia täpliä. Hän oli selin minuun ja vieressäni olevaan valkoiseen kolliin, jolla oli kellanpunaisia raitoja ja punertavat tassut ja korvat. Kollin silmät olivat tiukasti kiinni, mutta huomasin kuinka korvat heiluivat äänien suuntaan. Lumenvalkoisen naaraan edessä oli kellertävä naaras. Naaraan vieressä oli valkoinen kolli suurin kellanpunaisin laikuin ja mustin korvin.
"Kuka teistä on emoni? Ja isä?" vinguin hiljaa. Päät kääntyivät minuun. Nousin ylös, mutta muksahdin heti maahan, koska seisominen oli vaikeaa. Lumenvalkoinen naaras syöksähti minua kohti ja alkoi sukia päälakeani iloisena.
"Minä olen sinun emosi, Utusiipi", vaalea naaras kertoi iloisena. Hymyilin hennosti. Valkoinen kellanpunalaikkuinen kolli tassutteli luokseni ja nuolaisi poskeani.
"Minä olen Tuliaskel. Isäsi", kolli kertoi. Nyökkäsin. Tutkin itseäni hetken. Olin kokonaan valkoinen. Toinen käpäläni oli hopeanharmaa ja takajalkani olivat mustat. Häntäni oli tuuhea ja vaalean hiekan värinen.
"Miltä minä teistä näytän?" kysyin uteliaana.
"Upealta", Utusiipi naukaisi. Hymyilin.
"Kuka tuo on?" kysyin ja nyökkäsin valkoiseen kolliin, jolla oli kellanpunaisia raitoja, punertavat tassut ja korvat. Kaikki olivat hetken hiljaa. Sitten Tuliaskel kuiskasi jotain Utusiiven korvaan. Emoni nyökkäsi isälleni.
"Hän on Liekkipentu", Tuliaskel naukaisi.
"Entä kuka minä olen?" kysyin. Tällä kertaa Utusiipi vastasi: "Sinä olet Kumpupentu. Sinusta ja Liekkipennusta tulee mahtavia sotureita."
Hymyilin iloisena.
"Minusta tulee ainakin maailman paras soturi", joku naukaisi. Siirsin katseeni Liekkipentuun, joka oli avannut meripihkan väriset silmänsä. Innostuin.
"Minkä väriset silmät minulla on?" kysyin ja loikkaasin seisaalteni. Tasapainoilin hetken seisaaltani ja otin sitten askeleen. Sitten otin monta askelta ja kävelin Tuliaskeleen luokse.
"Sinulla on kirkkaat ja kauniin smaragdinvihreät silmät. Ja Liekkipennulla on meripihkan väriset", Tuliaskel sanoi.
"Minä taidankin tästä lähteä", kellertävä naaras naukaisi ja sujahti pienenstä aukosta pois pesästä.
"Minne hän meni? Kuka hän on?" Liekkipentu kysyi.
"Hän on Olkiviiksi. Hän meni leirin aukiolle, varmaan sotureiden pesään", Utusiipi kertoi.
"Niin menen minäkin", Tuliaskel naukaisi. Hän käveli emon luokse ja he koskettivat neniä. Sitten Tulisaskel lähti.
"Nyt on nukkumaanmenoaika. Tulkaapas tänne", Utusiipi naukui ja meni sammal- ja sananjalkamakuusijalle. Juoksin hänen luokse Liekkipentu perässäni. Utusiipi siirsi meidät vatsansa suojiin.
"Nukkukaapa hyvin", Utusiipi naukui hiljaa. Suljin silmäni ja aloin nukkumaan.

//Joku?

Vastaus:

10 kp:ta. (:

- Servaali

Nimi: Sumutassu, Perhosklaani

22.03.2016 13:56
Aurinko valaisi hiljaisen leiriaukion. Saattoi lähes kuulla, kuinka vesipisarat tippuilivat yksitellen loskaiseen maahan lehtimetsässä. Vaaleahahmo istui yksin oppilaiden pesän edessä.
"Sumutassu!" kuului Huomentähden kutsu leirin sisäänkäynniltä.
Sumutassu nosti päätänsä hämillään ja ehkä hieman säikähtäneenä, mutta tepasteli sitten mestarinsa vierelle.
"Haaveilusi saattaa jonain päivänä koitua kohtaloksesi", Huomentähti myönsi.
Sumutassu vastasi pienellä nyökkäyksellä. Huomentähti lähti johdattamaan heitä ulos leiristä.
"Eilen kiersimme rajat", Huomentähti kertasi, "joten tänään harjoittelemme saalistamista."
Sumutassu väräytti korviansa ymmärryksen merkiksi. Sen jälkeen he katosivat syvemmälle lehtimetsään. Ilma oli raikas ja hieman kostea. Lumi alkoi jo hiljalleen sulaa. Sumutassu oli ollut koko aamun omissa ajatuksissaan. Häntä pidettiin useimmiten outona ja salaperäisenä kissana, mutta Sumutassu piti itseänsä ihan normaalina klaanikissana.
Pian tulee viherlehdenaika, Sumutassu ajatteli lumoutuneena.
Sumutassu nosti katseensa Huomentähteen ja huomasi tämän huokaisevan syvään huvittunut pilkesilmissään.
"Olet ihan mahdoton", naaras naurahti.
Sumutassu katseli käpäliään nolostuneena. Huomentähti nosti hänen päänsä lempeästi ylös hännällään.
"Tulehan nyt", hän naukui.
Sumutassu ryhdistäytyi. Sitten he jatkoivat matkaa. Sumutassu oli päättänyt että tällä kertaa kuuntelisi kaikki ohjeet viimeiseen saakka. Huomentähti istahti märälle ja loskaiselle hangelle.
"Mitä sinä haistat?" hän uteli.
Sumutassu raotti suutansa maistellakseen ilmaa tarkoin. Hän saattoi haistaa vaimean hiiren tuoksun ja eilisen myyrän tuoksun, sekä jotain, jota ei ollut kuunaan haistanut.
"Mikä tämä haju on?" Sumutassu kysyi uteliaana.
"Se on lintu", Huomentähti kuiskasi painautuen maahan.
Kiinnostuneena Sumutassu matki Huomentähden asentoa. Hän seurasi Huomentähden katsetta, ja huomasi pienen otuksen nokkivan maata. Huomentähti viittoi hänelle merkin pysyä hiljaa. Sumutassu lysähti hiljaa mahalleen tarkkaillen jännittävää hetkeä. Juuri kun lintu huomasi Huomentähden, naaras loikkasi linnun päälle valtaisalla loikalla. Sumutassu yritti kurkistella miten oli käynyt. Pian kuitenkin Huomentähti saapui Sumutassun vierelle lintu hampaissaan.
Minä en koskaan saisi tuollaista kiinni, hän ajatteli hieman masentuneena.
Huomentähti peitti linnun hangen alle. Hän kaapi siihen huomattavan kasan lunta päälle, jotta he löytäisivät saaliin palatessaan.
"Lintu on sinulle vielä hieman haasteellinen saalis, mutta mitä jos kokeilisimme hiirtä tai myyrää?" hän ehdotti.
Sumutassu nyökkäsi ripeän vastauksen. Sen jälkeen hän taas alkoi maistella ilmaa. Hänen oli pakko saada kiinni edes yksi saalis tälle päivälle. Sumutassu tiesi kyllä että aikaa oli riittämiin, muttei tarpeeksi. Pian hän erottikin tuoreemman hiiren hajun. Huomentähti antoi hänelle luvan lähteä seuraamaan hajujälkeä. Sumutassu seurasi hajua nuoren lehtipuun juurelle. Sen alla pulskahiiri nakerteli siementä. Sumutassu oli ketunmitan päässä hiirestä. Hän lähti kiertämään puun taakse niin hiljaa kuin pystyi. Sumutassu ei saanut päästää katsettaan hiirestä, muuten peli olisi jo menetetty. Pian hän olikin jo puun takana. Vatsa maata hipoen hän hiipi ihan puun juureen. Hiiri oli nyt selin häneen, ja tuuli puhalsi Sumutassua päin. Hänellä oli siis etuasema. Salaman nopeasti hän kouraisi hiiren ilmaan tassullaan ja loikkasi sen päälle. Hiiri oli Sumutassun kynsien välissä. Vain pienipuraisu ja kamppailu olisi ohi. Kuului vain pientä pihinää ja hiiri lysähti maahan velttona. Huomentähti pomppasi esiin pensaan takaa ylpeä katse silmissään.
"Hienoa! Onnistuit ensi yrittämällä! Vain harvat pystyvät siihen", naaras kehräsi.
Sumutassu hymyili vienosti mestarilleen. Sen jälkeen hän nosti hiiren leukoihinsa, ja marssi Huomentähden viereen.
"Haetaan se lintu, ja palataan leiriin", Huomentähti naukui.

Leiriin palattuaan, Sumutassu vei linnun ja hiiren tuoresaaliskasalle. Samalla hän vilkaisi kahta muuta oppilasta. Lehväpentu oli vähänmatkan päässä heistä(?). Hieman apeana ja murtuneena hän poistui vähin äänin oppilaiden pesälle.

//Joku?

Vastaus:

10 kp:ta :)

-PAikio

Nimi: Lehvätassu-Perhosklaani

06.03.2016 14:15
Lehväpentu makasi lämpimän, tasaisesti hengittävän ruumiin vieressä yhä silmät suljettuina. Pentu ei ollut uskaltanut avata vielä silmiään. Hän ei uskaltanut kohdata maailman vaaroja, vaikka naaras tiesikin, että jonakin hyvin läheisenä päivänä hänen tulisi tehdä se. Avata silmänsä.
Hän oli kuitenkin jo muutaman kerran leikkinyt veljensä Mustatassun kanssa, vaikka naaraalla oli ollut silmät kiinni. Pentu ajatteli, että ehkä hänen ei tarvitsisi avata koskaan silmiään, mutta Kaunolehti oli sanonut että silloin naaras jäisi vain kaikesta kauniista ja hienosta paitsi.
Lehväpentu liikahti pienesti makuultaan lähemmäksi Kaunolehden lämpimältä maidolta tuoksuvaa kehoa. Naaras tunsi lempeät nuolaisut pentuturkissaan ja naukaisi pienesti, mutta kuuluvasti: "Pääsenkö tänään leikkimään Mustatassun kanssa?"
"Ehkä, jos veljelläsi ei ole liikaa soturioppilaan tehtäviä", Kaunolehti vastasi.
"Voisin auttaa häntä niissä tehtävissä", naaras yritti toiveikkaana. Hänen emonsa kurkusta pääsi huvittunut sekä lempeyttä täynnä oleva kehräys.
"Ehkä joskus toiste, sitten kun olet vanhempi", pennun sijaisemo naukaisi ja auttoi Lehväpennun pysymään jaloillaan, tämän siirtyessä lähemmäksi syömään lämmintä maitoa.
Naaras mutisi jotain mistä ei saanut selvää.
"Hyvä on....", Lehväpentu myöntyi ja nosti päänsä ylös pienesti syötyään.
Naaraspentu mietti hetken mitä voisi tehdä, kunnes keksi, että nyt olisi sopiva aika kohdata maailma uusin silmin. Kukaan ei ollut sanonut ensimmäistä kertaa silmien avaamista kamalaksi, saati sitten pelottavaksi. Päinvastoin, kaikki halusivat pitää silmiään auki koko ajan. Joten ei se nyt kovin kamalaa voi olla, naaras ajatteli.
Lehväpennun silmäluomien läpi kajasti kirkas auringon tuottama valo, joka varmasti olisi vieläkin kirkkaampi kun pentu avaisi silmänsä.
Naaraan kirkkaan vaaleanvihreät silmät loistivat auringossa. Hän ihaili ympäristöään ja auringon tuottamaa lämpöä sekä valoa.
"Lehväpentu, avasit vihdoinkin silmäsi!" Mustatassun myrkynvihreät silmät kohtasivat naaraan katseen pentutarhan suulta.
"Lehväpentu, katso tännepäin", Kaunolehden ilahtunut ääni kehräsi pennun vierestä. Pentu käännähti ympäri ilon täyteisillä silmillään ja hihkaisi onnensa kukkuroilla: "Näkeminen on ihanaa!"
"Hienoa, nyt voimmekin mennä leirin esittelykierrokselle", Mustatassu naukaisi ylpeän kuuloisena ja viittoi naarasta seuraamaan. Kaunolehti nyökkäsi hyväksyvästi, mutta sanoi vielä: "Mustatassu, Lehväpentu avasi juuri silmänsä, joten pidä huoli ettei hän lähde minnekään seikkailun tapaiselle matkalle. Tiedät kyllä miten siinä todennäköisemmin käy"
"Totta kai, en tee enää samaa virhettä toista kertaa", Lehväpennun veli lupasi ja lähti siskonsa perään.
"Mennään ensimmäisenä oppilaidenpesälle ja sitten parantajan luokse", naaras pyysi intoa täynnä, olihan hän juuri avannut silmänsä. Kolli hänen vierellään nyökkäsi ja lähti saattamaan pentua kohti oppilaidenpesää.
"Täällä siis minä nukun muiden soturioppilaiden kanssa", Mustatassu selvensi ja katsoi kahta oppilasta, jotka istuivat tuoresaaliskasan lähellä(?). "Ja tuolla ovat Routatassu ja Vaahteratassu. Hekin ovat oppilaita"
"Arvasin! Heidänkin nimensä perässä on -tassu pääte", Lehväpentu oli ylpeä oivalluksestaan ja lähti oikopäätä kohti kahta veljensä nimeämää oppilasta. "Routatassu ja Vaahteratassu", naaras naukaisi kunnioitusta äänessään katsoen kahta häntä vanhempaa kissaa. Mustatassu asteli naaraan vierelle ja nyökkäsi kahdelle oppilastoverilleen.
//:) Routa? Vaahtera?//

Vastaus:

Huomasin koko tekstissä vain yhden ainoan virheen, joten tämä tarina ansaitsee 9 kokemuspistettä! :) Hienoa, jatka samaan malliin.

- Servaali

©2018 Lumipaakku - suntuubi.com